perjantai 3. marraskuuta 2017

Viini ja ruokamessut 2017

Perjantai 27.10. meni viini- ja ruokamessuilla viinejä tutkiskellen. En ole ennen tainnut näillä messuilla käydä, mutta olen aina halunnut mennä ja nyt tarjoutui tilaisuus. :) Maistelin noin 30 eri viiniä ja jonkin verran juustoja. Vaikken vieläkään ole mikään juustoihminen, niin kyllä niitäkin sietää jo ihan eri tavalla. Esimerkiksi Gruyère juusto oli minusta oikein hyvää. Appenzellerkin oli kiva. Mukana ollut ystäväni on juustohirmu, joten hän sitten söi kun minä join. 

Ihan ensimmäiseksi minulle nakattiin Castelforten spumantea lasiin. Ei mitenkään ihmeellinen kuohari, vaan aika helppo, mutta hintaansa nähden hyvä. Kuusi euroa, ja sitä voi jopa juoda. Kiva pirskahteleva ja piristävä ja oikein hyvä johonkin arkiseen tai pieneen juhlaan. Miksei vaikka opiskelijan vappupulloksi. Low-budget kuohuviini, joka löytyy Alkon tilausvalikoimasta. 

Samalta pisteeltä maistoin myös californialaista "Love noir" pinot noiria, joka ei kyllä iskenyt minuun ollenkaan. Pullo oli hieno ja nimikin kiva, sillä tottakai i love noir (yli puolet vaatekaappini sisällöstä on mustaa), mutta viini oli minulle jotenkin ällöttävän imelää. Enkä halua että pinot noirini on hilloista, vaan tykkään enemmän niistä samettisista pinoista. Mutta, makuasia. 

Messuilla tutustuin myös hyvään cavaan, jota en ollut ennen maistanut. Raventosi blanc blanc, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta oli maukasta. Hinta on hieman alle 20 euroa. Maussa oli kivaa pahteisuutta ja viini oli erittäin kuivaa, muttei maistunut liian kuivalta, vaan maussa oli myös kivasti hedelmää ja maku oli myös pitkähkö. 

Astra Winesin pisteellä oli varmaan hauskinta. Kävimme siellä kahteen osaan ja molemmilla kerroilla juutuimme sinne pitkäksi aikaa. Siellä oli todella hyviä viinejä. Maistoin jopa hyvin vanhoja punaviinejä, jotka olivat kehittyneitä ja tuoksuivat todella jännittäviltä. Sillä hetkellä minulla oli vain hakusessa jotain todella stydiä ja tanniinista, eikä sitä oikein löytynyt. Jostain barolon kaltaisesta haaveilin koko päivän, mutta ei sattunut tielle. Paitsi jossain toisella pisteellä, jokin barbera d'asti, joka oli ihan okei. Mutta tällä pisteellä esimerkiksi Château Fontesteaun punaviinit olivat hyviä. Vuosikertoja oli kaksi, 2002 ja 2011. Vanhempi varsinkin tuoksui hyvin maamaiselta ja oli myös multaisia aromeja. Todella jännä ja moniulotteinen tuoksu. Tanniinejakin oli maussa, mutta ne olivat kehittyneisyyden ansiosta aika pehmeitä ja juuri sillä hetkellä himoitsin jotain todella suuta kuivattavaa. Mutta muuten oli kyllä hyvä viini. Voisin ostaa.

Maistoin myös Château Simardin Saint-Émilionilaista punaviiniä vuodelta 1998. Siinäpä vasta tuoksua oli. Tuoksui ihan siltä kuin olisi mennyt jollekin ranskalaiselle maatilalle. Tosi kehittynyt ja hieno viini. Ei kai voi muuta sanoa kun oli noinkin vanhaa. Jännittävä, sen minä sanon. 

Sen jälkeen tutustuimme Luighi Righetin Valpolicellalaisiin viineihin. Ensiksi kokeiltiin Amaronen niin sanottua pikkuveljeä, eli Campolieti Valpolicella ripassoa. Se oli minusta kauheaa. Jotain ständinpitäjä puhui kuivatuista marjoista ja minulle tuli heti vain mieleen komposti. Hyi, maistui minusta kompostinmarjoilta. Ei sillä ettäkö olisin sellaisia joskus maistanut mutta...








Seuraava oli jouluamarone, jossa oli imeliä tammisia mausteita, jotka loivat juolumieltä viiniin. Tämä jouluviini oli kuulemma makean reciotoviinin vahinkolapsi. Eli käymisprosessissa oli käynyt jotain, kun oltiin alun perin tekemässä reciotoa. Recioto oli oikein kiva minusta. Hyvin makeaa, niin kuin jälkkäriviinin kuuluukin olla, eikä sitä kuulemma saanut Suomesta. 


Tavallinen Amarone oli ehkä kuitenkin näistä kaikista paras. 


Meille esiteltiin myös viininavauslaite vin aire. Ja minäpä maistelin siinä juuri sancerrea, minkä yhteydessä laite sitten tuli esiin ja toiseen lasiin kaadettiin samaa sancerrea vin airen läpi. Sen tarkoitus oli kai avata viiniä paremmin, ikään kuin dekantoida se. Voisin kuvitella että se voisi toimia punaviiniin, mutta valkoviiniin se ei minusta sovi. Valkoviini on niin hienoa ja herkkäaromista. En tiedä, mutta minusta viinistä tuli vettä. Paljon laimeampaa. 


Oli se toki puhtaamman makuista, mutta samalla siitä katosi minusta pari hienoa aromia. En tiedä olenko ihan yksin tämän tulkinnan kanssa, sillä sanottiin että vain 1/1000 sanoo että viini on parempaa ennen vin airea. En tiedä miksei minulle annettu punaviiniä kokeiltavaksi, ehkä olisin vakuuttunut paremmin. Nyt en tiedä, vaan olen tämän laitteen suhteen vähän skeptinen. Sitten kun keksivät laitteen minkä läpi kaatamalla vedestä tulee viiniä niin sitten, voi jukra. :D 



Vietimme myös pitkän tovin Bernard-Massardin pisteellä. Hyviä viinejä ja ihana palvelu. :) Maistoin ensimmäistä kertaa auxerrois rypälettä. Siitä tehty valkoviini oli mukava tuttavuus. Ihanan mineraalinen viini. Minä joskus etsin mineraalisia valkkareita, niin nyt todellakin löytyi sellainen. Raikas ja jollain tavalla pehmeäkhö viini, mutta ryhtiäkin oli. Mainitsinko jo mineraalit? Yllättävä ja kiva, vaikka tuoksu oli tosi mieto. 



Sen jälkeen maistoin Bernard-Massardin Suomi100 viiniä. Pullon etiketissä keimailee joutsen ja kuva valittiin satunnaisesti yleisestä kuvapankista. Myöhemmin se voitti Suomen Luonnonvalokuvaajien talvipäivillä kolmannen sijan. Kuvaajan vaimo tunnisti kuvan pullon kyljessä jonkin naistenlehden mainoksesta. Varmaan aika hassua kuvaajalle. Yhtäkkiä kuva onkin Suomi100 kuoharipullossa. Viinissä oli minusta kivaa mausteisuutta ja maku oli minusta viehättävä: sitruksinen pienellä paahteisuudella ja jotain pientä mausteisuuttakin. Ainoa vaan, että maku oli aivan liian lyhyt. Tätä viiniä juo nopeasti, sillä maku katoaa lähes heti. Sellainen pikaihastus. Suosittelen kyllä. Tätä vaan rannalle mukaan ja joutsenia katselemaan. ;)

Saman tekijän Millesimé kuohari sen sijaan oli paljon laadukkaampaa ja ihanampaa. Paahteisuutta oli enemmän ja makukin heti piteni. Omenaista ja paahteista kahdellakympillä. Oikein suositeltavaa. :)

Sen jälkeen matka jatkui ja löytyi 

mielenkiintoinen tuttavuus: libanonilainen viini Château Ksaran blanc de blancs, joka on sekoitus valkoisista rypäleistä. Maku oli jännä ja eksoottista oli libanonilaisuus. Ennen en ole maistanut libanonilaista viiniä. Maussa oli jänniä yrttejä ja mausteita kuten pippuria ja neilikkaa, mutta vahvimpana maistoin aniksen. Ei ehkä ihan minun viinini, mutta ainakin jotain erilaista. Jälkimaussa varsinkin sitä anis/lakritsimaisuutta. Tämä oli päivän eksoottisin viini.


Illan lopuksi löysimme ystäväni kanssa ihanat vanhan lukiomme opettajat. :) Rupesimme heti viinioppaiksi ja kierrätimme heidät kaikilla kivoilla viinipisteillä. 

Kivat messut oli. Viinejä oli hirveästi. Ruokavaihtoehtoja olisi minusta voinut olla enemmänkin. Koska arvatkaapa vain mitä söin, niinpä, burgeria. Naughty brgrin piste kun oli helpostilähestyttävän näköinen.



Oikeastaan mieleenpainuvimmat ruokajutut olivat minusta alussa mainitsemani juustot, sitten Hoviruoan vegaaniset lihikset, joita en ole ennen maistanut, mutta ne olivat yllättävän normaalin lihapiirakan makuisia. Sitten jossain oli jokin hillo, joka maistui ihan ruusuilta. Se oli hauska, koska en ole ennen syönyt mitään ruusun makuista. Mutta täytyy myöntää että menin taas kerran enemmän viiniorientoituneena. 

Hauska päivä ja hyvät viinit! :) Seuraavia messuja odotellessa. ;)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti