maanantai 30. tammikuuta 2017

Alsace pinot noir

Tällaista ostin joskus viime vuoden puolella Tallinnasta, hintaan 7,50. Pitipähän kokeilla...

Nimi: Alsace pinot noir

Tuottaja: Les Vignerons-Récoltants d'orschwiller 

Maa & Alue: Ranska, Alsace 

Vuosikerta: 2014

Alkoholipitoisuus: 12 % 

Väri: vaalea peruspuna

Tuoksu: Mansikkainen mehun tuoksu, vadelmainen, jossa muitakin punaisia marjoja. Tuoksun perusteella nuori viini. 

Maku: Nyt on tuli tehtyä huono ostos. Tämä ei ollut minusta viiniä, vaan pikemminkin mansikkamehua. Sopisi ehkä johonkin kuumaan kesäpäivään sillä oli aika kevyttä, kuivahkoa viiniä jossa ei ollut tanniineja juuri ollenkaan. Eikä oikeastaan happojakaan. Eikä hirveästi mitään muutakaan. Ihan kuin mansikkamehua. 

Että pitikin keskellä talvea avata tällainen kepeä mitäänsanomaton kesäviini. :( Kutsuin sitten kaverini juomaan, sillä opiskelijoille yleensä kelpaa ilmainen alkoholi. Mainitsin kyllä että viini on minusta pahaa, että en minä sentään ihan hirveä ole. Kyllä tämäkin viini vähän hyvässä seurassa parani. Olisi varmaan sopinut johonkin drinkkiin. Jos haluaa kuivaa mansikkamehua prosenteilla niin sitten tämä on oikea ostos. Muuten, jättäkää hyllyyn. 

tiistai 24. tammikuuta 2017

Aristocratico Valpolicella Ripasso

Täytyy nyt paljastaa että olen aloittanut level 3 viinikurssin. Oppimista on vielä todella todella paljon, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee. Ainakin on kiinnostava aihe ja innostus korkealla. :) 

Tällainen viini tarttui mukaan Viking Linen risteilyltä. Buffettiviinit olivat muuten minun mielestä jotain niin karmeaa, ettei niitä voinut edes juoda. Maistelin niitä kaikkia siinä hanalla ja valkkarin kohdalla joku suomalainen mies katsoi että oi maistelija, ja päätti sitten tokaista minulle tietävästi että "on hapokasta". Varmaan pahinta viiniä, jota olen ikinä juonut ja olisikin ollut edes happoja pelastamassa, mutta muistan vaan sellaisen imelän hunajamelonin läpitunkevan maun, jota vihaan viineissä. Oli siinä varmaan jotain happojakin, mutta hyi. Onneksi taxfreestä saa parempia viinejä ja sieltä tarttui mukaan tällainen italialainen tarjoushintaan 11,90. 

Nimi: Aristocratico Valpolicella Ripasso

Vuosikerta: 2014

Maa & Alue: Valpolicella, Italia

Alkoholipitoisuus: 13,5 %

Väri: Syvä rubiini

Tuoksu: tumman marjainen, tamminen ja kirsikkainen. 

Maku: Keskitanniininen, kuivahko, paljon happoja, paljon alkoholia, keskitäyteläinen +, tumman kirsikkainen, tamminen, mausteinen, mustaherukkainen ja luumuinen. Kiva viini vaikka pastan seuraksi. 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Roster & Lux Helsinki

Hyvää Uutta Vuotta! Lux Helsinki tapahtuman kunniaksi osa ravintoloista järjesti luxeat menyyt. Olin heti innoissani konseptista, vaikka kukkaro ehkä katsoi minua vähän vinoon. Nyt tuli vaan kokeiltua yhden paikan meny, sillä sitkeä flunssa on vaivannut. En tiedä olenko vieläkään terve, mutta sinnepäin. Ainakin piti päästä kerran syömään oikein hienosti. 

Olin jo valmiiksi päättänyt että kokeilisin Rosteria, sillä en ole ennen käynyt ja meny näytti mielenkiintoiselta. Aika kokeilunhaluisena lähdin kaverin kanssa liikkeelle. Katsoin lähinnä vain että kivan kuuloisia juttuja näyttäisi olevan tarjolla, mennään vaan. Pöydän varaaminen puhelimitse onnistui helposti ja palvelu oli minusta mukavaa. Sain myös samana päivänä siirrettyä varausta 1,5 tuntia myöhemmäksi ilman vaikeuksia. Plussa tästä. 


Paikka oli minusta näyttävä ja hienostuneen oloinen. Pöytämme oli ehkä vähän ikävän lähellä muita pöytiä, mutta ei kai siinä. Menyyseen en jaksanut keskittyä, koska elin siinä uskossa että olen tutustunut siihen jo. Joskus vaan tulee sellainen tunne että luet yhden sanan, etkä jaksa tajuta seuraavaa. Syytän vähän tätä influenssan jälkeistä nuutumista. 


Mutta on hauska kokeilla uutta. Viiniä halusin yhden lasin ja otin suositusten mukaiset puoli lasia valkoviiniä alkuruokiin ja puoli lasia punaviiniä pääruokaan. Kiva että näin sai tehdä. Iso plussa siitä. Täytyy sanoa että alkuruokiin suositeltu riesling oli todella hyvää. Mineraalista ja hapokasta. Se sopi oikein hyvin alkuruokiin. 


Päästäänkin sitten alkuruokiin, joita oli kolme erilaista jaettavaksi kaverin kanssa.





Baby Gem Classico

Grillattua baby gem salaattia, avokadoa ja jalopenomajoneesia. 

Varmaan alkuruoista lempparini. Ihana rapea salaatti johon avokado sopi hyvin ja olikohan siinä sitten mozzarellajuustoa. Hyvää! 








Almost Kokonda

Limemarinoitua kuhaa, kookosta, veriappeelsiinia ja chiliä. 

Nyt kun katsoo menyä netistä ja kuvia, niin yhtäkkiä tajuaa mitä tuossa on. Tästä alkuruoasta tykkäsin vähiten. Kaverini kyllä tykkäsi, mutta minä en ehkä ole ihan tottunut. Appelsiinit olivat parhaita. Mutta hyvä asia on se, ettei kuha kuitenkaan ollut pahaa, vaan ihan jees. Ei ihan minun juttuni, mutta jos tykkää niin go for it. 






Duckface vol 2

Hanhenmaksa moussea, sitten tuo kuvassa näkyvä pistaasi ja mallas korpun tapainen ja marinoitua fenkolia. 

Nimi kuulostaa teinityttöjen pusuhuuliposeeraukselta ja nyt anteeksi etten tutkinut sitä menyä tarkemmin, sillä nyt en osaa kääntää sanaa "cruble" mutta tarkoitan tuota leivän näköistä. 

Tämä oli kyllä ihan hyvä. Mousse oli aika tukevahko, mutta kivan makuinen ja sopi tuon "crublen" kanssa. Puhuttiin kyllä juuri siinä pöydässä maksaruoista ja siitä kuinka en oikein tykkää niistä. Kiva jälkikäteen tajuta, että näköjään söin hanhenmaksamoussea, joka oli oikein hyvää. 


Suositeltu riesling sopi tosi hyvin näihin alkuruokiin. 

Sitten päästiinkin väliruokaan, joka oli minulle pieni yllätys. 



Mrs. Pulpo

Grillattua mustekalaa "bouillabaisse" tapaan sekä fenkolia ja simpukkamajoneesia.

Hyvin eksoottinen kokemus ja kosto siitä, etten jaksanut lukea menyytä. En ole ennen syönyt mustekalaa, enkä liiemmin tykkää merenelävistä ruoista. Alkureaktiona ehkä vähän hyi, mutta ihmeen hyvin tähänkin tottui. Ei ollut sitten enää pahaa, vaan ihan ok. Aluksi aika pelottava ruoka. Mutta meni sekin siinä ihan kivasti, eikä ainakaan ollut mitenkään kuminen mustekala, vaan aika lihaisa ja mukava koostumukseltaan. 

Tähänkin suositeltu riesling sopi hyvin. 

Sitten pääruoka.


Black Angus

Black Angus härkää, Padrón chiliä ja kimchimajoneesia. 

Tämän kanssa suositeltiin punaviiniä, jonka nimeä en tietenkään muista. Olikohan jotain garnachaa tai garnachan tapaista, mutta otin viinisuosituksen mukaan, joten varmasti löytyy jos paikan päällä käy. Tästä viinistä täytyy sanoa että sopi, joo, mutta minusta liian pehmeä viini. Toisaalta härkäkin oli hyvin pehmeää, joten siinä mielessä harmonista viinin kanssa, mutta ehkä olisin kaivannut hieman enemmän särmää. Makuasia. 

Härkä tarjottiin marinoidun salaatin kanssa, jota ei näy kuvassa, mutta aika sellainen kevyt ja mukava kokonaisuus. Varmaan myös siksi se pehmeä viini. Oikein hyvä pääruoka. Voisi melkein sanoa että minulle optimaali, sillä kärsin joskus kauheasta lihahimosta ja toisinaan sitten kauheasta salaattihimosta, joten tässä niitä oli molempia. Lihan kypsyysaste oli oiva ja makukin oikein hyvä. Lisäksi hyvin huomioitu vähän kevyempi pääruoka näin monen alkuroan jälkeen. Tykkäsin. 

Sitten jälkkäri. 



Pecan Pie

Pekaanipähkinäpiiras, kermaista juustoa sitruunalla ja appelsiinisorbettia.

Muistin yhtäkkiä etten olekaan oikein jälkkäreiden ystävä. Pöytään tuotiin pähkinäpiiras ja minusta oli huvittavaa että kysyttiin samalla että enhän ole pähkinöille allerginen. Hyvä siinä vaiheessa kysyä. Ehkä minusta paistoi läpi se, etten jaksanut perehtyä menyyseen. :D Mutta hyvä että kysyivät, sillä tunnen ihmisen joka ei voi syödä muruakaan pähkinää, joten otan tämän huomioinnin positiivisena asiana. 

Makeahan tämä oli, mutta sorbetti sopi siihen loistavasti ja antoi raikkaan vaikutelman. Kermaisesta juustosta tai tuorejuustontapaisesta en tykännyt, koska se muistutti kermaa, enkä siedä kermaa, mutta minkäs teet. Muuten oikein kiva jälkkäri. 


Oikein kiva kokemus tämä Roster ja annokset olivat sen kokoisia, että nälkä lähti, mutta ähkyä ei tullut, mikä on hyvä asia. Todella hieno paikka. Viinisuosituksiin uskaltaisin tämän perusteella luottaa. Palvelusta sen verran että oli iloista ja palveluhenkistä. Osa tarjoilijoista kertoi ruoasta enemmän kuin toiset kun sitä pöytään toivat. Olisi ollut kiva jos kaikesta olisi kerrottu enemmän, koska laiskat ja hajamieliset ihmiset kuten minä, eivät muista mitä menyyssä sanottiin. Aika usein myös kysyttiin maistuuko ruoka, mikä nyt on tietenkin sellainen tapa ja osoittaa että ovat kiinnostuneita palautteesta, mutta itse olin vähän introverttituulella. Yllätyin kuitenkin siitä että tarjoilija oikeasti halusi tietää miksi luonnehdin mustekalaa sanoilla "ihan ookoo". Hyvä että palautteet halutaan huomioida. Voin sanoa, että minusta missään ruoista ei ollut vikaa, osa vaan oli minulle outoa ja epätavallista. Nirso kiittää! :) Tulen toistekkin. 

Arvosana: 5-/5 

Suosittelen Rosteria lämpimästi. Jos on mikä tahansa juhlapäivä tai hienostelufiilis tai ihan vaan rahaa, niin käykää. 

Ehdittiin myös käydä katsomassa Lux valokarnevaalin taideteoksia! Aika lyhyt reitti oli, mutta tykkään tästä tapahtumana tosi paljon. Valoa pimeään talveen. Tässä vähän kuvia:




                            

                               

Ja kohta alkaa taas SYÖ-päivät! Ihanaa! Niitä odotellessa.