sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Louis Jadot Bourgogne pinot noir

Pullo ainakin kopsahti kenkään, niin kuin Tuhkimon jalka. Tämän ostin myös Tallinnan liviko storesta, jotenkin Burgundilaisen etiketin perusteella ja hemmetti, etikettihän oli kurssikirjassani! Hinta oli Tallinnassa 11,95 €. 

Luin jostain että ilmanpaine saattaa vaikuttaa viiniin ja ainakin tämän viinin kohdalla huomasin jotain sen tapaista. Olin ulkona aamukuudelta, sumuisella meren rannalla juomassa kyseistä viiniä muovilasista. Hyi hitto minä sanon. Ajattelin että  tämän heitän viemäristä alas, mutta onneksi viini maistui siätiloissa huoneenlämmössä taas paremmalta.
En normaalisti juo viiniä aamulla, mutta tässä tapauksessa yö oli hävinnyt johonkin. 










Nimi: Bourgogne pinot noir, Louis Jadot

Rypäle: pinot noir

Maa & Alue: Burgundi, Ranska

Vuosikerta: 2013

Väri: Tiilenpunainen, keskisyvä

Tuoksu: Punaista marjaa, karpaloinen, kirsikkainen, vähän mausteisuutta, tupakkaa ja lakritsia.

Maku: Ensi kosketukselta aika tanniininen, mutta jälkihapot pelastavat. Kirsikkainen, karpaloinen ja kuiva. Hieman tupakkaa. Tanniinit pehmenevät kun viini hengittää ja veikkaan että keskitannininen viini. Jää sellainen hetken pistävä karvaus suuhun, jonka runsas hapokkuus pelastaa. Minusta ihan juotava viini, muttei mikään lemppari. 


tiistai 17. toukokuuta 2016

Pääsin Careliaan

Nyt en kirjoita hirveästi viinistä, vaan ennemminkin ensimmäisestä Carelia-kokemuksestani. Olen aina halunnut sinne. Aina, kun olen mennyt Töölön Carelian ohi olen ajatellut että hitto, tuolla haluan käydä. No nyt minä sitten menin sinne. Rieslingviikkojen kunniaksi. Otin mukaani vaativan ystäväni, joka ei voi kurkkunsa takia juoda mitään hirveän voimakasta. Hän tarvitsi pehmeää viiniä, vähätanniinista ja vähähappoista. Ja koska ystäväni on vaativa, maisteltiin siinä sitten monta lajiketta, ennen kuin löytyi hyvä viini. Itselleni löytyi melkein heti hapokas ja mineraalinen riesling. Kysyin olisiko löytynyt vielä hapokkaampaa, mutta ei kuulemma löytynyt. Ei se mitään, sillä viini oli tosi hyvää. 

Paikka oli rauhallinen ja mukava. Palvelu oli asiantuntevaa ja viinin löytämiseen nähtiin vaivaa. Ei nyt tietenkään viitsitty ihan liikoja maistella. Tarjoilijakin jo totesi että: 
"tämähän meni jo winetastingiksi". 

Olin jostain syystä aina kuvitellut Carelian eri näköiseksi kuin mitä se oli. Sisustuksessa on aika paljon punaista, jos miettii sohvia ja vessaa. Muuten ruskeaa ja shakkiruutulattiat. 

Mutta ehdottomasti mukava paikka ja aion käydä toistekkin. Tässä vielä viinit joita joimme. Suosittelen molempia, vähän riippuen tykkääkö hapokkaasta valkkarista vai pehmeästä punaviinistä. Mutta tuota rieslingiä suosittelen ehdottomasti. Punaviini oli syrah. 




maanantai 16. toukokuuta 2016

Kasvispizza

Ajattelin jakaa pizzareseptin. Ja kyllä, viinipullo liittyy tähän. 

Tarvitset:

Tyhjän viinipullon

Taikinaan:

1,5 dl kädenlämpöistä vettä
puolikas hiiva
sokeria
suolaa
öljyä
4 dl vehnäjauhoja

Täyte:

muutama iso herkkusieni
1 paprika
1 punasipuli
kirsikkatomaatteja
mozzarellajuusto
basilikaa

Tyhjennä viinipullo. Aloita taikina. Eli mittaa vesi kulhoon ja liota hiiva veteen. Lisää ripaus sokeria ja suolaa. Lisää loraus öljyä ja sekoita. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja vaivaa kunnes taikina irtoaa käsistäsi ja kulhosta. Jätä nousemaan noin puoleksi tunniksi. 

Sillä aikaa pilko sienet ja paista muutama minuuttia. Pilko paprika ja sipuli ja lisää sienien joukkoon paistinpannulle. Kullota. 

Ota tyhjä viinipullo ja tiskaa pullon ulkopuoli. Jos jaksat, poista etiketti, mutta todennäköisesti et kiireeltäsi ehdi. Kauli taikina pullolla. 

En löytänyt kaulinta mistään. Se on luultavasti muutossa kadonnut. Mutta viinipullo pelastaa, miltei aina. :) 

Levitä pizzapohjalle tomaattipyree. Ota kasvikset liedeltä ja heitä pizzapohjan päälle. Levitä tasaiseksi. Pilko kirsikkatomaatit ja lisää ne. Lopuksi levitä juusto. 

Tällä kertaa ostin valmiiksi raastettua mozzarellaa, koska kaupassa ei ollut mozzarellapalloja. Suosittelen tietenkin ostamaan mozzarellapallon ja pilkkomaan sen. Lopuksi ripottele hieman basilikaa. 

Paista pizza uunin keskitasolla 200 asteessa, noin 30 min. Katso ettei pala. 













Ei mikään kauhean kaunis ilmestys, koska minä tietenkin poltin sen. Silti maukasta. 

torstai 12. toukokuuta 2016

Chateau Edmond de la Fontaine riesling

Näin rieslingviikkojen kunniaksi avasin pullon rieslingiä. En tosin saksalaista, vaan luxemburgilaista. Kävin kyllä myös terassilla juomassa lasillisen rieslingiä Sushibar & Wine:ssa. Käykää ihmeessä kurkkaamassa ja juomassa http://www.rieslingviikot.fi/ jos riesling kiinnostaa.

Olen hieman flunssainen, joten nenäni ei ole parhaimmillaan. :( 

Tämän viinin ostin Tallinnan Liviko Storesta. Hinta 12,5 €. 


Nimi: Chateau Edmont de la Fontaine Riesling

Rypäle: Riesling

Maa & Alue: Cotes de Remich, Luxemburg

Vuosikerta: 2013

Laatuluokitus: Grand premier cru

Väri: kirkas, vaalea, sitruuna

Tuoksu: Mineraalinen, aprikoosi/persikka, kukkainen

Maku: Selvä mineraalinen kivi ja kypsä aprikoosi tai nektariini. Sitrusta ja ehkä hieman ruohoa. Todella kirpeä viini. Aika hapokas. Raikas.

Itselleni tosi kiva viini, sillä tykkään mineraalisuudesta. Kirpeys on myös mukava. Vaikka tämä kyllä todella kirpeää onkin. Niin kirpeää, että melkein jo toisen lasin jälkeen itkettää. Mutta hyvää. Suosittelen jos tykkää mineraalisuudesta ja kirpeydestä. 


Sopii hyvin tällaiseen "viimeinen koe suoritettu" -päivään. Aika hyvä löytö myös, sillä hinta oli vinsmoselle.lu:n mukaan 44,11 €. 






maanantai 9. toukokuuta 2016

Sileni, Pinot Noir

No niin, ajattelin sitten korkata blogin Pinot Noirilla. 
Tämän viinin löysin Alkon pikkupullojen hyllystä. 

Hieman pieni pullo kengälleni, mutta söpö. 

Nimi: Sileni Cellar Selection Pinot Noir


Rypäle: Pinot Noir


Maa & Alue: Sileni Estates, Hawkes Bay, Uusi-Seelanti

Vuosikerta: 2014

Alkon makutyyppi: Marjaisa & Raikas

Väri: mustanpunainen mutta aika hailea.


Tuoksu: kirsikkainen ja minun mielestäni myös nahkainen. Marjainen ja löysin mielestäni myös savua ja  pikkuisen tammea. 


Maku: Selvä kirsikan maku. Keskitanniininen viini, jossa kivat jälkihapot kivasti tanniinisuuden kanssa yhdessä niin, että jää vesi kielelle. Lisäksi myös mausteinen maku. Kuiva viini ja jollain tavalla kevyt, mutta silti ainakin minun suuhuni hieman voimakas. 


Alkumaku marjainen ja sitten enemmän mausteisuutta ja lopuksi tanniinit + hapot, jotka tuovat veden kielelle. Pitkä maku. 


Ihan hyvä viini tällaiseen "koe ei mennyt niin hyvin"-päivään.


Ihan mukava viini. Kitkerä loppumaku, mutta sekin haihtuu siinä. 



Tervetuloa - prologi

Hei!

Olen Helsingissä asuva kenkä- ja viinifriikki, joka haaveilee viiniasiantuntijaksi tulemisesta. Olen lähtenyt ihan nollasta liikkeelle (eli J.P. Chenetistä) ja tavoitteena olisi oppia mahdollisimman paljon ja tämä blogi on osaksi omaa oppimistani. Jospa siitä joskus näkisi vaikka jotain kehitystä tapahtuneen. 

Eli viinihulluuteni on alkanut jostain... ensimmäinen kosketukseni viiniin on todennäköisesti ollut kuten muillakin suomalaisilla, äidin lasista huikka. En kyllä muista mikä olisi ollut ensimmäinen viini jota maistoin, mutta ainakin teininä J.P. Chenetin Cabernet-Syrah oli hyvää. No niin, tämä antaa tosi uskottavan kuvan minusta. Makeat viinit kuuluivat myös teinitytön suosikkeihin. 

Muistan että vanhojen tanssien after partyihin halusin pienen pullon viiniä ja vedin sitten isukin mukaani Alkoon. Enkä tietenkään ollut tottunut käymään Alkossa, koska mitä nyt alaikäinen siellä yksin tekisi, joten en löytänyt niitä pieniä pulloja, ja koska isälläni on aina kauhea kiire, jouduin kysymään Alkon tädiltä, että missä nämä pikkuputelit sijaitsevat. Sitten otin sieltä pullon kyseistä J.P. Chenetiä ja kassalla Alkon täti kysyy:
"Saisinko nähdä sun henkkarit vielä?" 
Olin ihan tyrmistynyt. Miksi minulta kysytään henkkareita jos iskä ostaa pienen pullon viiniä? No, nokkelana tyttönä kerroin tädille että 
"Eeihän tämä viini minulle ole, minä vain olen mukana sen takia, että muistan viinien nimet. Eihän miehet mitään muista." 
"Okeei, uskotaan." täti vastasi hymyillen ja sokeakin näki, ettei hän uskonut sanaakaan. Jos olisi edes ollut laatuviini tai normaalin kokoinen pullo, mutta tässä tilanteessa asia oli naurettavan selvä. 

Olin kuitenkin saanut pikkupulloni ja lähdin bileisiin. En tiedä mitä tapahtui, mutta petyin kun huomasin että viini maistuikin pahalta! Hyi! Kai maku muuttuu iän myötä, en tiedä. 

Sitten muutin jossain vaiheessa Helsinkiin ja minusta tuli skumppasieppo. Viinit alkoivat kiinnostaa enemmän ja halusin kauan viinikengän. 

Viime syksynä kun täytin 20, pakotin yhden herrasmiehen ostamaan minulle lasin shamppanjaa. Olin ihan myyty. Taisi olla Pol Rogerin shamppanjaa. Sitten sain joululahjaksi sen kauan toivomani viinikengän. 

Ja nyt olen käynyt viinin peruskurssin ja hurahdin ihan totaalisesti. Kurssin myötä olen alkanut pitämään hapokkaista ja mineraalisista valkoviineistä. Ja tavoitteena olisi oppia vielä paljon paljon viineistä ja myös ruoasta. Kohta alkaa SYÖ-viikot, joten yritän todennäköisesti myös tehdä tänne jonkun ruoka-arvostelun. 

Toivottavasti tätä blogia voi lukea. :) Ja muistakaa nyt että tämä ei ole ammattilaisen blogi, VIELÄ.