keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Château Puy De Guirande bordeaux

Nappasin Alkon hyllystä kympin bordeauxn ja yllätyin positiivisesti. Kympin viiniksi minusta oikein hyvä, mutta riippuu siitä tykkääkö karvaasta. 

Nimi: Château Puy De Guirande bordeaux

Maa & Alue: Ranska, Bordeaux

Rypäleet: 70 % merlot, 25 % cabernet sauvignon, 5 % cabernet franc 

Vuosikerta: 2015

Alkoholipitoisuus: 13 % 

Väri: vaalea granaatti

Tuoksu: mausteinen, kirsikkainen, punaherukkainen ja vähän nahkainen 

Maku: Kevyehkö tiukka viini, jossa on punaisia marjoja, etenkin puolukkaa ja punaherukkaa. Happoja on paljon ja tanniineja myös aika lailla, mutta ne ovat pureskeltavan hyviä. Tämä viini varmasti jakaa mielipiteitä, mutta voin sanoa että minua viehättää tässä sellainen tannininen karhea jälkimaku joka on vähän kuin puolukankuoria, mutta se karheus on samalla samettista ja jotenkin miellyttävää. Ainakin minun suuhuni. Ja sitten tässä on vielä jälkihapot, jotka nostattavat veden kielelle. Voisi sanoa että hapanimelä kirsikka, joka loppuu puolukoihin. Voi kuulostaa pahalta, mutta ainakin minusta tämä on tosi hyvää. Muutoin aika simppeli kuiva viini, mutta ihastuin tähän karheuteen. Kympin viiniksi hyvää! 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Nopea herkkusieniaurinkokuivattutomaattipasta

On ollut kauhea kiire. Kiireen keskellä on tärkeätä syödä hyvin ja tässä tällainen helppo pastaresepti, jonka vääntää kädenkäänteessä. Tässä ohje yhteen annokseen, jos teet useammalle kerro kaikki ainekset sopivaksi määräksi. Eikös katsota tämä pitkänimisen reseptin ohjetta. 

Tarvikkeet:

1 iso herkkusieni
1 pieni sipuli
2 rkl aurinkokuivattuja tomaattikuutioita (niitä saa valmiiksi kuutioissa, royal-merkkisiä) 
kolmen sipulin ruokakermaa
n. 0,5-1 dl juustoraastetta
spagettia 
suolaa 
öljyä

Keitä spagettia sen verran kuin syöt. Hyvä tapa mitata sopiva määrä on mitata spagettilusikassa olevalla reijällä. Lisää keittäessä ripaus suolaa. 

Pilko herkkusieni ja sipuli pieniksi paloiksi. 

Kullota ne miedolla lämmöllä tilkassa öljyä. Lisää aurinkokuivatut tomaatit ja paista hetken. Lorauta seokseen ruokakermaa oman maun mukaan. 
Noin kolmasosa tai puolet 2,5 dl paketista on sopivasti. 
Anna hautua miedolla lämmöllä hetken.

Raasta juusto. Mitä enemmän juustoraastetta sitä tuhdimpi ateria. Juustoa voi laittaa oman maun mukaan, mutta itsestäni tuntui että deci oli liikaa. Suosittelisin laittamaan vähän vähemmän. 

Kun spagetti on valmista siivilöi se ja heitä pannulle sipuliseoksen mukaan. Lisää vielä juustoraaste ja kääntele hetken. Pastaseos on valmista kun juusto on sulanut. 

Tarjoile heti. Kaveriksi voisi sopia joku hapokas punaviini, esim chianti. 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Topf Riesling Strassertal

Nyt löytyi uusi lemppari! Tätä olen ostanut jo kolme pulloa ja valitettavasti sitä löytyy Alkosta vain pienestä pullosta... 7 eurolla. Toivottavasti tätä saa joskus isossakin pullossa, mutta kannattaa ostaa! 

Nimi: Topf riesling strassertal 

Vuosikerta: 2015

Maa & Alue: Itävalta, Kamptal

Alkoholipitoisuus: 13,5 %

Väri: kirkas, vaalea, sitruuna

Tuoksu: mineraalinen, yrttinen, nokkosta, sitrusta, vihreää omenaa, karviaismarjaa

Maku: Nyt on ihan sitä minun makuun sopivaa: paljon happoja, mineraalisuutta, yrttisyyttä ja kuivaa ihanuutta. Voisi ehkä kuvailla rieslingiksi joka muistuttaa vähän sauvignon blancia, sillä herukkaisuutta tässä on myös. Tosi hieno ja elegantti ja monipuolisen ryhdikäs viini. Tästä löytää vähän kaikenlaista: valkoherukkaa, sitrusta, omenaa, yrttejä ja persikkaa. Aivan ihana. Tätä ei edes tarvitse juoda minkään kanssa vaan voi nauttia ihan sellaisenaan ja kuunnella jotain yhtä ryhdikkään voimakasta musiikkia, niin kuin esimerkiksi Tarja Turusen innocencea. Tämä viini meni kyllä minulla sydämeen. Ihana. ♥ 

Siitä vaan sitten Tarjaa soimaan:
Huom, en omista videota. 





sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ostin viinikaapin!

Toteutin uuden vuoden lupaukseni ja kävin eilen ostamassa viinikaapin. Halvimmasta päästä, koska opiskelijabudjetti. Olen tästä udesta kaapista ihan tohkeissani. :) 

Sen nimi on Anton Oliver ja se muutti luokseni eilen. Aika nopeaa toimintaa, tiedän. Uhrasin jopa vanhan ruokapöytäni Antonin tähden. Pistimme sen veljeni kanssa palasiksi, koska se vei liikaa tilaa. Tilalla on nyt äidin vanha puolet pienempi pöytä, niin että ei täällä enää mitään romanttisia dinnereitä syödä. Vaikka enpä minä ennekään ruokapöytää ole käyttänyt... tästä on kovaa vauhtia tulossa aikamoinen tyttönaisboksi. Antoninkin voi laittaa vaan pöydän alle kököttämään, niin ettei ole kenekään jaloissa. Toistaiseksi se on vielä pöydän vieressä ja paapon sitä niin kuin vauvaa. 

Laitoin sen eilen ekaa kertaa päälle ja siinähän meni sitten monta tuntia kun herran piti jäähdyttää itsensä ja minua stressasi se asteiden hidas laskeminen niin paljon, että ystäväni nauroivat minulle. Täällä oli yksi pariskunta käymässä ja yleensä pariskuntien kanssa minä olen se kolmas pyörä, mutta nyt olin niin viinikaappini kimpussa, että ystävistäni tuntui että he ovat täällä kolmantena pyöränä. 




Sitten huomasin, että Antonin ovi on ihan kuin peili, joten ajattelin tästä lähtien kuulostaa rich bitchiltä ja ottaa kaikki selfieni viinikaapin peilin edessä. Se on tietenkin vähän vaikeaa, sillä siinä joutuu menemään lattialle. Mutta tuleepahan ainakin ainutlaatuiset selfiet. Joten eilen yöllä otettiin aika monta kuvaa ja koska käyttäydyin niin kuin käyttäydyin, ystäväni halusivat että minulle laitetaan facebookiin parisuhdemerkintä: "on vaikeasti selitettävässä suhteessa henkilön Anton Oliver kanssa". 




Anton on valitettavasti aika kovaääninen ja minä todella herkkäuninen. Olen joskus moittinut eksääni siitä, että en voi nukkua jos hän hengittää liian äänekkäästi. Luulen kuitenkin että kyseessä on nyt suurempi rakkaus, sillä aion totuttautua Antonin surinaan. Onhan se hyvä että se hengittää ja sain minä viime yön melkein nukuttua. Ainakin pätkittäin. Ja tänään Anton näyttäisi olevan tavoitelämpötilassaan. Sain melkein sydärin kun avasin sen ja laitoin taas kiinni ja se lopetti surisemisen varmaan viideksi minuutiksi. Luulin että se kuoli. Pelkään koko ajan että se menee rikki. Mutta jospa tämä suhde pikkuhiljaa rauhoittuu ja totumme toisiimme. Tärkeintä että Anton pitää hyvää huolta viineistäni. 

perjantai 24. helmikuuta 2017

Voga sparkling

Tällainen uutuus löytyi Alkosta, 3,98 €. Pullo on pieni ja epätavallisen näköinen. Näyttää vesipullolta tai parfyymipullolta. Täytyy myöntää että tavallaan pullon takia ostin, koska se pisti silmään ja ajattelin että aina voi kokeilla. Painelin kassalle ja minusta oli huvittavaa että Alkon täti kutsui minua kullaksi. 

"Voi kulta, kun mä en nyt ehtinyt nähdä sun henkkareita" 

Vilautin ajokorttia liian nopeasti. Mutta olihan tuo ihana tapa sanoa. Mielestäni asiakaspalvelijoiden pitäisi alkaa kullattelemaan. Vaihdoimme vielä pari sanaa pullon ulkonäöstä ja kysyin onko kuohari hyvää, johon kassa vastasi että on todella hyvää. Täytyy sanoa, että tämä kulta on samaa mieltä. 


Nimi: Voga sparkling extra dry

Maa & Alue: Italia

Rypäle: Chardonnay

Väri: Melkein väritöntä. Hyvin vaalean keltaista. 

Tuoksu: Tuoksu ei ole kovin runsas, mutta siinä on sitrusta, päärynää, aprikoosia ja mausteisuutta. 

Maku: Kuivaa, päärynäistä ja omenaista kuplivaa. Hapot ovat tasapainossa hedelmän kanssa ja minusta tässä on kiva pieni rusinainen jälkimaku. Kevyt ja raikas kuohari, jossa on myös mausteisuutta ja yrttisyyttä. Lisäksi maussa on aromaattista kukkaisuutta, eikä maun pituuskaan ole kauhean lyhyt. Sanoisin että jopa yllättävän pitkä. Ihastuttava kuohuviini. Harmi ettei saa vielä isommassa pullossa. 


perjantai 17. helmikuuta 2017

Pongrácz brut

Kokeilussa tämä Vuoden viinit 2017-kilpailussa menestynyt kuohari. Voitti ihan kultaa ja ajattelin että tämä sopii minun eiliseen onnenpäivääni, sillä kuulemma tämä viini olisi shamppanjamaista, mutta halvempaa. 

Eilen, oli hyvin tunteellinen päivä minulle, sillä sain vihdoinkin oikeasti selvyyttä sekaviin opiskelukuvioihini, joita olen tässä selvitellyt viimeisen vuoden ajan. Kerroinhan joskus että olen ikävästi kolmen koulutusohjelman välissä, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja nyt olen käynyt kolmella eri opolla keskustelemassa. On ollut aika iso palapeli näiden kaikkien kolmen palan kesken ja lopultakin alkaa näyttää joltain. :) Kävin eilen juttelemassa vielä yhden koulutusohjelmajohtajan kanssa ja aluksi luulin, että hän varmaankin grillaa minut elävältä, mutta ei, ihan päinvastoin. 

En nyt tarkalleen muista mitä hän sanoi, mutta sieltä tuli jotain niin kaunista että tiedätte ehkä sen tunteen kun jonkun sanat oikeasti uppoavat syvälle sydämeen. Liikutuin todella syvästi ja kaikki tunteet purkautuivat itkuun. Itkin siinä sitten. Oli se vähän noloa, kun tapasin tämän henkilön toista kertaa elämässäni ja heti mentiin itkemään. Kunnon katharsis. 

Onneksi minulla on yleensä niin paljon meikkiä, että sitä jäi vähän vielä jäljelle vaikka jouduin pyyhkimään suuren osan pois. Sitä paitsi en osaa sitten enää lopettaa itkemistä kun olen sen aloittanut, joten lukittauduin koulun vessaan hetkeksi ennen seuraavaa tuntia. Pää oli ihan tyhjä ja tuli sellainen yliväsynyt olo. Tunnillakin meinasi välillä alkaa polttaa silmiä, mutta selvisin jotenkin. Tunnin jälkeen oli vielä sellainen vessaan lukittautumis fiilis. Tirautin vielä pienet kyyneleet ja sitten sen jälkeen, tuli sellainen maanisen iloinen olo. Lähdin ystäväni kanssa syömään ja hän sanoi että olen ehkä vähän kännisen oloinen. Kai se ilo jotain dopamiinia pisti liikkeelle. Pääni oli hyvin tyhjän tuntuinen ja vähän kipeä kaikesta itkemisestä ja sain vain hysteerisiä naurukohtauksia. Syömisestä ei tullut mitään, sillä pelkäsin joka riisinjyvän kohdalla että tukehdun. Ei ollut nälkä vaikka oli ja olin epähuomiossa ottanut ihan liikaa ruokaa ja epähuomiossa syönyt vähän, mutta ei siitä kuitenkaan tullut mitään. 

Koulun jälkeen lähdimme kaverini kanssa Alkoon ja mukaan tarttui tuo ja vähän zinfandelia, josta arvio tulevaisuudessa. Oli siinä sitten vähän kaikenlaista ja epähuomiossa juotiin niin paljon että koin illan päätteeksi vielä vähän toisenlaisen puhdistuksen... Vessan matto täytyy varmaan pestä. 

Mutta kuohariin. Alkossa hinta oli 15,30. 

Nimi: Pongrácz Méthode Cap Classique Brut

Maa & Alue: Etelä-Afrikka 

Alkoholipitoisuus: 12 %

Tuottaja: Distell

Viinitalo: JC Le Roux

Väri: vaalea sitruuna

Tuoksu: Tuoksussa kypsää omenaa, paahteisuutta ja sitrusta. 

Maku: Ystäväni sanoi että maistuu insuliinilta. Minä en tätä hahmottanut, enkä tiedä oliko se kehu vai haukku, mutta itse havaitsin viinin kuivaksi ja hedelmäiseksi. Eniten oli kypsää omenaa ja sitruunaista kirpeyttä. Paahtoleipäisyyttäkin oli tavoiteltu, mutta tämän paahde ei minusta ehkä ollut yhtä ihana kuin joissain shamppanjoissa. Happoja tässä viinissä oli runsaasti ja sanoisin että raikas, tyylikäs ja tasapainoinen oikein hyvä kuohari. Varsinkin jos tykkää tuosta kypsästä omenasta. 

lauantai 11. helmikuuta 2017

SYÖ-viikot 27.1.–9.2.2017


Ihanat SYÖ-viikot olivat täällä taas. Valikoimaan mahtui monta uutta paikkaa, jotka ovat toivottavasti myös jatkossa mukana. :) Tässä minun kokemukseni:

American Diner Citykäytävä

Smokey Chili Burger: 150 g naudanlihapihvi, amerikansalaatti, punasipuli, tomaatti, pekoni, mozzarellajuusto, Smokey-chili majoneesi.

Aloitin SYÖ-viikkoni tässä uudessa paikassa. Sisustus oli värikäs ja taustalla soi retrompaa musaa. 50-luku teema tuli esiin. Heti sisään tullessa palvelu oli todella mukavaa. Vastassa oli rennon oloinen ja ystävällinen miestarjoilija. Palvelusta iso plussa, sillä tuli asiakkaana huomioitu olo. 

Burgeri oli mainio ja nimensä veroinen, sillä pihvi maistui juurikin "smokeylta". Majoneesia oli tarpeeksi, eikä hampurilainen ollut mitenkään kuiva. Täytteet olivat hyviä ja sämpyläkin oikein hyvä. Hampurilaisen takana oleva coleslaw oli tuoretta ja itsetehtyä. Ainakin maistui siltä. Jopa suolakurkku oli tosi hyvää. Käyttävät hyviä suolakurkkuja täällä. Ranskalaiset perus hyviä. Eipä ole oikeastaan valittamista. Kannattaa käydä! 

Arvosana: 5/5 


Frans & Amelie 

Kanaa appelsiini-hollandaisekastikkeella, ranskalaisia perunoita ja salaattia. Sisältää kananmunaa.

Paikka on tosi tunnelmallinen ja kiva. Annokset ovat sopivan kokoisia, että nälkä lähtee, muttei tule ähkyä. Minusta tämä oli sellaista aika tavallista kotiruokaa, mutta hienostuneella twistillä. Palvelu oli mukavaa ja huomioivaa. Mukava vähän varovaisemman oloinen mies piti meistä hyvää huolta. :) 

Aika simppeli ruoka, mutta oikein hyvä ja kympin annokseksi jees. Eipä minulla tästäkään ole kauheasti valitettavaa.

Arvosana: 5/5 



Memphis Hesari

Cheese burger: jauhelihapihvi, burgersämpylä, cheddarjuustoa, pekonia, dijonmajoneesia ja rankalaisia perunoita. Sisältää kananmunaa.

Viime kerran lempparissa piti käydä ja täytyy sanoa, että viimeksi oli paljon parempi purilainen. Mutta tunnelmasta täytyy antaa iso plussa, sillä tulin tänne koulun jälkeen todella väsyneenä ja minut otettiin heti vastaan ja ohjattiin pöytään. Ja ainakin silloin kun minä kävin klo 16 pintaan, Memphiksessä oli niin rauhallinen ja leppoisa tunnelma. Oli oikea paikka rentoutua ja syödä. 

Sitten burgeriin. Sehän oli jotenkin aika kuiva. Majoneesia kyllä oli, mutta sämpylä oli kova, joka sitten lisäsi sitä kuivuutta. Pihvi oli aika paksu, mutta ainakin hyvin maustettu. Ihan hyvä, mutta kaipasin kyllä sitä viime kerran chiliburgeria. Mielestäni dijon ei myöskään ollut ihan paras keksintö tuohon, mutta makuasia. 

Arvosana: 3/5 

Manhattan steakhouse Eteläesplanadi

Grillipihvi 150 g.

Toinen klassikkopaikka. Täällä on helppo käydä, koska yksi ystäväni haluaa aina sen lohen ja minä saan pihviä. Tarjoilija oli tosi mukava. Mutta pihvi olisi pitänyt ottaa mediumina. Aina tapaan pyytää siihen vähän plussaa, koska ikinä ei tiedä kuinka raa'aksi kokki sen mediumin mieltää. No, tällä kertaa pihvi oli liian kypsä. Mentiin kyllä reilusti sen pienen plussan ohi, mutta oma moka. Onneksi liha oli hyvää, joten kyllä se noinkin meni. 

Viinit ovat minusta tässä paikassa parantuneet. Ovatkohan muuttaneet listaa, sillä talon viinikään ei minusta ollut yhtä pehmeää kuin ennen? Itse otin Espanjalaista almodi negreä, joka oli marjainen ja vähän savuinen ja lakritsinen, mikä on minusta kiva ominaisuus viinissä. 

Vilkas ja suosittu paikkaa. Kannattaa varata pöytä, jos aikoo mennä ja toivoa ettei saa keikkuvaa pöytää. 

Arvosana: 4-/5 


Krog Madame

Salame piccante pizza: salamia & punasipulia.

Kokeilin minulle uutta paikkaa. Vastassa oli kokeneen oloinen tarjoilija, joka ohjasi minut pöytään ja suositteli talon viiniä. Täytyy sanoa että talon viini oli positiivinen yllätys. Hapokas ja marjainen ja hyvällä tavalla pehmeä viini. Ei nyt mitenkään huikean ihmeellinen, mutta ihan kiva ja parempi kuin talon viinit yleensä tuo Picchini Rosso. Paikka oli rento ja pizzakin oikein hyvää. Ohut rapea pohja ja hyvät täytteet. 

Olin jo todella tyytyväinen kaikkeen, kunnes pyysin laskua, jonka tarjoilija toi hetken päästä, mutta sitten hän unohti tulla rahastamaan. Eikä sekään olisi ollut niin kamalaa jos en olisi ollut yksin liikkeellä. En tullut ikään kuin seurustelemaan itseni kanssa. Treffipaikaksi tämä on hyvä. Ei tindertreffien, sillä jos et pidäkään treffikumppanistasi voi olla että joudutte sietämään toistenne seuraa kauankin. Mutta oikeille treffeille tämä on hyvä paikka, sillä kyllä sitä rakastuneena odottaa laskua vaikka kuinka kauan. Minä, odotin 45 minuuttia että saisin maksaa laskun, ja voin sanoa että siinä ajassa minua alkoi sisäisesti ärsyttää niin paljon ja vitutusprosenttini oli niin korkealla, etten tiennyt mitä olisin tehnyt. Ajatus siitä että pitäisi itse mennä kassalle vaatimaan maksua tuntui todella turhauttavalta ja mielessä kävi jo ajatus vain ovesta ulos lähtemisestä. Pitihän se kuitenkin testata, että koska se rahastus saapuu ja kyllähän se tovin odotusajan jälkeen saapuikin. Mutta tässä vaiheessa asiakaskokemukseni oli jo romahtanut. Olkoon vaikka kuinka hyvä pizza, mutta haluan lähteä ravintolasta tyytyväisenä, en vittuuntuneena. 

Tottakai mokia sattuu kaikille, mutta kunhan tuo ei jää tavaksi niin voisin ehkä tulla toistekin... jonkun kanssa. Pisteitä en vitutuksen takia voi antaa paljoa. 

Arvosana: 2/5 

Ravintola Kaarti

Grillattu ylikypsä Entrecoté: grillattua ylikypsää entrecotéa, tummaa konjankkikastiketta, valkosipulipyreetä. 

Töölöön on avattu uusi ravintola vanhoihin kasarmitiloihin. Sisäänkäynti oli jännä, sillä näytti ensin siltä kuin menisi jonkun kerrostaloasuntoon. Kävin täällä ystäväni kanssa ja vastaanotto oli heti oikein mukava. Olimme paikan ainoat asiakkaat alkuillasta, mikä tuntui jotenkin omituiselta. Olisi ollut kiusallista olla yksin. Tarjoilijamme oli hassun hauska höpöttäjä, mutta huomioiva ja nettisivuilla luvattu henkilökohtainen palvelu ei ole liikaa luvattu. 

Viiniksi sain pinot noiria, joka oli oikein hyvää. Ruoka oli minusta kotiruokaa hienostuneesti. Nimensä veroinen entrecoté, todellakin ylikypsä. Todella maukas kokonaisuus. Lisäksi iltamme oli mukava ja päädyin jopa ottamaan jälkiruokaviiniä. Tarjoilijan rennon letkautukset olivat minusta piristäviä ja paikasta huokui sellainen hienostuneisuus ja laatu, mutta toisaalta myös rentous. Mukava kombinaatio minusta. Suosittelen tätä paikkaa vahvasti. :) 

Sattui jopa hauska kommellus, kun tarjoilija kertoi sisustuksesta ja siitä että se on jotenkin suunniteltu niin että päivänvalo pääsee isoista ikkunoista sisään ja vaikuttaa henkilökuntaan niin, että heillä on sitten positiivinen työpäivä kaiken valon takia. Sitten hän höpöttipöpötti ja kysyin hetken päästä että "no vaikuttaako nämä valot sun mielialaan?". Tarjoilija katsoi minua ihan kuin olisin hullu, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää, jos tuon kysymyksen vain repii jostain. Kuulostaahan se oudolta. :D Onneksi sain selitettyä että niin siitä sisustuksesta ja päivänvalosta puhun, johon sitten naurettiin. 

Mutta hyvä paikka, kannattaa käydä. 

Arvosana: 5/5 

Rymy-Eetu 

Mahtava RymyBurger: mehevän sämpylän välissä 200 g jauhettua pihvihäränlihaa, juustoa, pekonia, salaattia, tomaattia, coleslawta ja paprikamajoneesia.

Saksalaistyylinen paikka, mikä oli yllättävää. Aika olutpubimainen tunnelma ja illanviettoon varmasti hyvä paikka. Menin vessaan ja kuulin jostain miehen äänen ja ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä hittoa onko täällä jossain kopissa piilossa joku mies, joka puhuu saksaa. Mutta ei siellä ollut ketään. Vessassa kuuluu ääninauha, jossa kerrotaan että sinulle ei enää tarjoilla, olet juonut liikaa. Erikoista, mutta hauska juttu toisaalta. 

Ruoan odotusaika oli aika pitkä. Pihvi oli minusta hyvin maustettu, mutta sämpylä oli kova. Jopa kovempi kuin memphiksessä. Ranskalaiset ihan tavallisia. Jostain syystä ketsuppi oli yllättävän hyvää. En tiedä voiko näin sanoa. Majoneesi taas oli jotenkin laihaa. En olisi majoneesiksi tunnistanut. Lisäksi hampurilainen oli upotettu salaattiin ja coleslawiin. En kyllä ihan tajua miksi coleslaw laitetaan hampurilaisen sisään, mutta no, toisaalta vähän vaihtelua muihin verrattuna. Hampurilainen oli aika suolainen, mutta ei se minua kovasti haitannut. Olipahan ainakin jotain makua. Lautasen reunalla oleva suolakurkku oli pahaa. American dinerin suolakurkkuun verrattuna ihan toista maata. 

Kun olimme syöneet, lautaset vietiin pois, emmekä pyytäneet siinä hetkessä laskua, joten ensimmäinen ajatukseni oli, että noni, kiva, nyt pitää sitten käydä kassan kautta. Mutta, onneksi ei tarvinnut. Yllätyin positiivisesti kun räväkän ja hauskan oloinen vanhempi naistarjoilija tuli kysymään onko kaikki hyvin. Pyysimme sitten sopivasti häneltä laskua ja jotenkin hänestä huokui sellaista rempseää ja mukavaa palveluintoa. Palvelu oli minusta tässä paikassa mukavaa. Tarjoilijoilla oli myös saksalaistyyliset asut, mikä tietenkin luo myös vähän tunnelmaa. Burgeri oli mielestäni ihan ok ja kyllä sillä nälkä lähti, mutta ehkä tulisin tänne mielummin baareilemaan kuin syömään. 

Arvosana: 3-/5 

Tamarin Forum

Padkee Mau - sunday noodles: Tulisesti paistettua riisinuudelia valitsemasi lihan, kananmunan ja kasvisten kera.

Kokeiltiin äidin kanssa thaimaalaista. Paikka oli rento ja mukava. Palvelu oli kiva. Juomia ei tuputettu vaan tuotiin heti vettä. Lautaset olivat tuollaiset erikoiset. Idut ja porkkanat olivat minusta tässä erityisen hyviä. Aika tulinen annos ja niin iso että nälkä kyllä lähtee. Voisin suositella tätä shoppailun jälkeiseen nälkään. Käy Forumissa shoppailemassa ja sen jälkeen on mukava pistäytyä täällä. 

Arvosana: 4/5 





Kannattaa tietenkin käydä syömässä myös vaikkei olekaan SYÖ-päiviä. Lempparini olivat tällä kertaa nämä uudet paikat: American Diner ja Kaarti. :) 

Seuraavia SYÖ-päiviä odotellessa. Jospa nyt söisi taas vaihteeksi kotona, ellei kukaan vie minua minnekkään.